6.10.1994

Kanne Kotkan raastuvanoikeudessa

M Oy, Oy T Ab, S Oy ja A Oy ovat C Ky:lle ja B:lle 7.9.1989 tiedoksi annettujen haasteiden nojalla lausuneet B:n törmänneen C Ky:n omistamalla hänen ohjaamallaan helikopterilla 22.9.1987 Kotkassa kaupungin ja X Oy:n omistamaan voimalinjaan niin, että se katkesi. Tästä aiheutuneen sähköhäiriön seurauksena M Oy:n tehdas oli pysähtynyt, Oy T Ab:n Inkeroisten tehtaan paperikoneet, hiomo, hiertämö, kartonkikone 4 ja saha olivat pysähtyneet, S Oy:n Kotkan tehdas oli pysähtynyt ja A Oy:n Karhulan tehtaiden pakkauslasi- ja kuitulasitehtaat olivat pysähtyneet.

Edelleen sovellettavan vuoden 1923 ilmailulain 6 §:n mukaan C Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies B olivat tuottamuksesta riippumatta vastuussa vahingosta, joka helikopterin käyttämisestä ilmailuun sattui omaisuudelle, jota ei ollut kuljetettu helikopterissa. Keskinäinen yhtiö Yrittäjäinvakuutus-Fennia oli kuitenkin kieltäytynyt korvaamasta yhtiöiden vahinkoa myöntämästään ilmailuvastuuvakuutuksesta, koska se koski vain lentoaluksen omistajan ja käyttäjän ilmailulain mukaista vastuuta omaisuudelle aiheutetusta vahingosta.

Tappiot tuotannon menetyksestä olivat kuitenkin omaisuusvahinkoa. Sen vuoksi osakeyhtiöt ovat vaatineet kommandiittiyhtiön ja B:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan niille korvaukseksi tuotannon menetyksestä, M Oy 105 185 markkaa ja lisäksi tuotannon keskeytyksestä johtuneista ylimääräisistä käynnistyskustannuksista 1 000 markkaa, Oy T Ab yhteensä 433 332,50 markkaa, S Oy 346 062 markkaa ja A Oy yhteensä 156 000 markkaa, kaikki 16 prosentin korkoineen 22.9.1987 lukien, ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

C Ky:n ja B:n vastaus

B ja kommandiittiyhtiö ovat kiistäneet kanteet perusteiltaan.

Keskinäinen yhtiö Yrittäjäinvakuutus-Fennian vastaus

Vakuutusyhtiö on esiintynyt sivuväliintulijana. Yhtiö oli myöntänyt kommandiittiyhtiölle tapahtumahetkellä voimassa olleen lentovastuuvakuutuksen ja mahdollisesti suoritettaviksi tuomittavat korvaukset saattoivat tulla sen maksettaviksi. Vakuutusyhtiö on kiistänyt korvausvaatimukset perusteeltaan, mutta myöntänyt ne määriltään oikeiksi. Korko olisi kuitenkin määrättävä vasta haastepäivästä lukien. Korvaus määräytyi yksinomaan vuoden 1923 ilmailulain perusteella. Sen 6 §:n mukaan korvausta suoritettiin vain vahingosta, mikä oli aiheutunut omaisuudelle, jota ei ollut kuljetettu samassa ilma-aluksessa. Kun osakeyhtiöiden omaisuutta ei ollut vahingoittunut, ei niillä ollut oikeutta korvaukseen. Seisontatappio ei ollut ilmailulain tarkoittama, omaisuutta kohdannut vahinko.

Raastuvanoikeuden päätös 3.9.1990

Raastuvanoikeus on katsonut jutussa selvitetyksi, että B oli toiminut 22.9.1987 Kotkassa C Ky:n omistaman ja ansiotarkoituksiin käyttämän OH-HAL rekisteritunnuksin varustetun helikopterin päällikkönä ja ohjaajana. Eräs yhtiö oli tilannut lennon suorittaakseen ilmakuvauksia muun muassa Kotkan satama-alueella. B, joka oli C Ky:n henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies, ja kuvaaja olivat lähteneet lennolle kahdestaan. Kello 11.16 helikopteri oli törmännyt Kyminlinnan kytkinasemalta X Oy:n Kotkan tehtaalle johtavaan, tämän yhtiön ja Kotkan kaupungin yhteisesti omistamaan 110 kW:n voimalinjaan 45 metrin korkeudella merenpinnasta Kantasataman ja Hietasen sataman välisellä merialueella. Törmäyksen johdosta linjan kaikki kolme sähköjohtoa olivat katkenneet, helikopteri oli pudonnut vaurioituneena mereen ja kuvaaja oli kuollut sekä B vammautunut. Johtojen katkeaminen oli aiheuttanut linjassa kolmevaiheisen oikosulun. Linja oli saatu korjatuksi seuraavana päivänä.

Oikosulku oli aiheuttanut muun muassa sen, että sähkövirta oli katkennut M Oy:n ja sen myötäpuolien edellä mainituilta tehtailta, niiden toiminta oli osin pysähtynyt ja osakeyhtiöille oli aiheutunut sen johdosta erilaisia tuotannonmenetyksiä. M Oy ja Oy S Ab olivat ilmoittaneet, ettei vahingosta ollut seurannut laitevaurioita ja Oy T Ab, ettei siitä ollut seurannut mainittavia laitevaurioita. Myös A Oy:n taholta korvausta oli vaadittu vain tuotannonmenetyksestä. Tehtyjen ilmoitusten ja asiakirjoista pääteltävän mukaan tehtaiden ja niiden eri osien sekä koneiden pysähtymisaika oli vaihdellut yhdestä kuuteen tuntiin. Osakeyhtiöiden oli näytetty kärsineen vahinkoja sen johdosta, että voimalinja oli vaurioitunut edellä selostetuin tavoin. Osakeyhtiöiden omistamia esineitä ei ollut kuitenkaan vahingoittunut, vaan niille olivat aiheutuneet linjan vaurioitumisen seurauksena edellä mainitut, kommandiittiyhtiön, B:n ja vakuutusyhtiön määriltään oikeiksi myöntämät tuotannon menetykset eli niin sanottua puhdasta varallisuusvahinkoa.

Osakeyhtiöt olivat perustaneet korvausvaatimuksensa nimenomaan vain vuoden 1923 ilmailulain 6 §:ään ja lisäksi perustelleet vaatimuksiaan vedoten vallitsevaan oikeuskäsitykseen vahinkokäsitteestä. 11.12.1964 annetun ilmailulain 52 §:n mukaan ilmailuun käytetyn ilmaaluksen henkilölle tai omaisuudelle, jota ei kuljeteta aluksessa, aiheutetun vahingon vastuusta säädettiin 25.5.1923 annetun ilmailulain 6 §:ssä. Siinä määrättiin, että ilma-aluksen omistaja oli vastuussa tällaiselle henkilölle tai omaisuudelle aiheutetusta vahingosta, vaikka hän ei ollutkaan vahinkoa tuottanut. Näin ollen kysymys oli tuottamuksesta riippumattomasta niin sanotusta ankarasta vastuusta. Jos vahingon kärsinyt itsekin osaltaan oli ollut vahinkoon syypää, oli oikeuden tämän lainkohdan mukaan harkittava, oliko vahingonkorvausta maksettava ja minkä verran.

Asianosaisten mainitsemasta korkeimman oikeuden ratkaisusta 1948 I 4 ei voinut tehdä sitovia päätelmiä C Ky:n korvausvastuusta, koska ratkaisu koski ilmaaluksen törmäämistä erään yhtiön omistamiin voimajohtoihin ja tälle yhtiölle aiheutuneen tuotannon menetyksen korvaamista esinevahingon lisäksi.

Kaiken jutussa näytetyn, myönnetyn ja oikeaksi päätellyn perusteella raastuvanoikeus on katsonut, että kysymys oli sen laatuisesta vahingosta, josta C Ky ei ollut vastuussa ilmailulain perusteella. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteet.

Kun asia oli ollut niin sekava ja epäselvä, että osakeyhtiöillä oli ollut perusteellista aihetta oikeudenkäyntiin, raastuvanoikeus on määrännyt, että C Ky:n ja B:n oli kärsittävä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 16.9.1992

M Oy myötäpuolineen on saattanut jutun hovioikeuden tutkittavaksi vaatien kanteidensa hyväksymistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan myös hovioikeudessa.

Hovioikeus on hyväksynyt raastuvanoikeuden kannan, jonka mukaan kommandiittiyhtiö ja B eivät olleet raastuvanoikeuden mainitsemin perustein 25.5.1923 annetun ilmailulain 6 §:n nojalla vastuussa osakeyhtiöille niistä varallisuusvahingoista, joista ne olivat vaatineet korvausta.

Muiltakin osilta hovioikeus on hyväksynyt raastuvanoikeuden perustelut.

Hovioikeus ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta. Hovioikeuden tuomion lopputulos huomioon ottaen osakeyhtiöille, kommandiittiyhtiölle ja B:lle hovioikeudessa aiheutuneet kulut ovat jääneet asianosaisten vahingoksi.

Perustelut

M Oy:n, Oy T Ab:n, S Oy:n ja A Oy:n (jäljempänä yhtiöt) korvattaviksi vaatimat vahingot tuotannon menetyksestä ja ylimääräisistä käynnistämiskustannuksista ovat aiheutuneet siitä, että kommandiittiyhtiön omistama helikopteri on sillä lennettäessä törmännyt Kotkan kaupungin ja X Oy:n yhteisesti omistamaan voimalinjaan seurauksin, että voimalinja oli katkennut, jolloin yhtiöiden puheena olevien tehtaiden tuotanto oli sähkökatkon vuoksi pysähtynyt. Yhtiöt ovat perustaneet korvausvaatimuksensa vuoden 1923 ilmailulain 6 §:n 1 momentin säännökseen. Sen mukaan ilma-aluksen omistaja vastaa ilman tuottamustakin vahingosta, joka ilma-aluksen käyttämisestä ilmailuun aiheutuu henkilölle tai omaisuudelle, jota ei kuljeteta ilma-aluksessa. Jutussa on siten kysymys siitä, onko esinevahinkoon liittyvä taloudellinen seurannaisvaikutus mainitun lainkohdan mukaan korvattava ja kenelle.

Yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan on esinevahinkona vanhastaan korvattu, paitsi itse esineen vahingoittumisesta tai tuhoutumisesta johtuneet suoranaiset vahingot, kuten sen korjauskulut tai arvo, myös muu, ainakin esineen omistajalle syntynyt, vahinkoon liittyvä taloudellinen vahinko. Osoituksena tästä on oikeustapaus KKO 1948 I 4, jossa lentokoneen omistaja on velvoitettu korvaamaan muun muassa tehtaan seisontatappiota sen johdosta, että lentokone oli sillä lennettäessä katkaissut tehtaalle kuuluneet korkeajännitysjohdot. Ilmauksena samasta periaatteesta ovat nyttemmin vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n säännökset esinevahinkona korvattavista vahingoista, joskaan lainkohdassa ei oteta nimenomaista kantaa siihen, kenellä on oikeus korvaukseen.

Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa on lisäksi yleisesti lähdetty siitä, että esinevahingosta johtunut taloudellinen seurannaisvahinko korvataan ei ainoastaan esineen omistajalle edellä ilmenneen mukaisesti, vaan myös sille, jolla on rajoitettu esineoikeus esineeseen, kuten käyttö- ja panttioikeuden haltijalle (ks. esim. Routamo, Liikennevahinko, 1967, s. 100 ss., Saxén, Skadeståndsrätt, 1975, s. 69 ss., Routamo - Hoppu, Suomen vahingonkorvaus, 2 p., 1988, s. 192 s., samoin kuin ruotsalainen oikeustapaus NJA 1972 s. 598). Epävarmana on sitä vastoin pidetty, missä määrin ja millaisin edellytyksin tällaisen vahingon korvaaminen voi tulla kysymykseen, ellei vahingonkärsijällä ole esineen omistajan tai rajoitetun esineoikeuden haltijan oikeusasemaa.

Yleisenä suuntauksena nimenomaan sähköjohtojen vahingoittumisesta aiheutuneiden seurannaisvahinkojen korvattavuuden osalta näyttää joka tapauksessa olevan, ettei ole perusteltua poikkeuksettomasti sitoa oikeutta korvaukseen siihen, että vahingonkärsijällä on todellinen esineoikeus johtoihin. Rajoitetusti olisi korvaus myönnettävissä laajemmaltikin lähinnä tapauksissa, joissa vahingoittuneet johdot sijainniltaan ja tarkoitukseltaan liittyvät niin läheisesti sähkökatkon vuoksi vahinkoa kärsineeseen tuotantolaitokseen, että niiden käyttäminen luontevasti rinnastuu käyttöoikeuteen (ks. etenkin Saxén, Adekvans och skada s. 178 ss., Hellner, Ersättning till tredje man vid sak- och personskada, Svensk Juristtidning, 1969, s. 358 ss., vrt. oikeustapaukset KKO 1960 II 127, NJA 1966 s. 210).

Tämä kannanotto pohjautuu kahteen vastakkaiseen näkökohtaan. Yhtäältä aina ei tunnu mielekkäältä, että oikeus korvaukseen on sidottu siihen sattumanvaraiseen seikkaan, onko vahingonkärsijällä varsinainen esineoikeus sähköjohtoihin vai ei. Toisaalta tällaisten johtojen vahingoittumisesta seurannut sähkökatko voi aiheuttaa epätavallisen suuria ja arvaamattomia tappioita, joiden korvaaminen usein olisi vahingonaiheuttajalle ylivoimaista ja kohtuutonta. Sen vuoksi mahdolliset poikkeukset lähtökohdasta on korvausvelvollisuuden tietyistä laajentamistarpeista huolimatta pidettävä ahtaissa, mahdollisimman kiinteästi määritellyissä rajoissa.

Yhtiöt eivät ole omistaneet kysymyksessä olevassa lento-onnettomuudessa katkennutta voimalinjaa eikä niillä ole ollut käyttöoikeutta siihen. Katkennut linja on ollut Kyminlaakson sähkönjakeluverkoston osana, jonka lähtö on ollut Kyminlinnan kytkinasema ja päätepiste "X Kotka" ja jonka varrella yhtiöiden tehtaat eivät edes ole sijainneet.

Edellä olevan mukaan yhtiöiden korvattaviksi vaatimat vahingot ovat tyypillisiä kolmannen henkilön vahinkoja, jotka eivät ole korvattavia vuoden 1923 ilmailulain 6 §:n 1 momentin mukaisina omaisuusvahinkoina.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.